Rautavaaran Helluntaiseurakunnan historiaa


Juuret ensimmäisessä helluntaipäivässä

Kristillisen seurakunnan syntyessä kun opetuslapset olivat koolla yhdessä helluntaipäivänä, taivaalta kuului  kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. Paikalla olijat tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Jerusalemin hurskaat ja muista maista tulleet katselivat ja kuuntelivat, mitä tapahtui ja ihmettelivät: “Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia?  Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: “Mitä tämä oikein on?”

Silloin Pietari astui esiin, ja saarnasi : Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu: — Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, he kysyivät: “Mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: “Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.

Esihelluntalaisia ilmiöitä

Tuon merkillisen päivän jälkeen päivän jälkeen kirkkohistoria kertoo monista Pyhän Hengen vaikuttamista ilmiöistä. Paavo Ruotsalainen kertoi Lauri Juhana Niskaselle näin:

Wuonna 1796 tapahtui erinomainen Jumalan rakkauden ja laupeuden osoitus ihmisten herätykseksi… Ja tämä sai alkunsa sillä tavalla: kahden talon väki oli työssä heinä-niityllä, niin Pyhä Henki lankesi heidän päällensä yhtenä päivänä niin voimallisesti, että he kaatuivat maahan kuin kuolleet; ja he näkivät siinä taivaallisia, erinomaisia näkyjä, ja puhuivat eri kielillä, joita Henki heille opetti, niin kuin apostoleitten aikana. Ja silloin he saivat pitää erinomaista iloista juhlaa, niin kuin ne 3000 sielua, jotka Pietarin saarnan kautta heräsivät.

Heränneen Paavo Ruotsalaisen matkat Pielisen Karjalan herätyksen pariin kulkivat Rautavaaran kylien kautta. Kun ennen oman kirkon valmistumista hartaat rautavaaralaiset marssivat pitkinä jonoina jumalanpalvelukseen Nurmekseen, heistä sanottiin, että “tuossapa taas menee keyrittyläisten jono”. Jumalan sanan nälkä oli silloin kova, eikä matkan vaivoja luettu.

Rautavaaralle parannussanomaa toivat myös lestadiolaiset Pohjanmaan suunnalta. Sanomalehti  Tapio raportoi värikkäästi heidän seuramenoistaan Rautavaaralla vuonna 1881:

Uutta onnea (jota myöskin paremmin saattanee sanoa onnettomuudeksi) on tännekin ilmestynyt; tänne oli nuo pitkät pohjatuulet tuoneet Pohjanmaalta uusia profetoita, noita niin kutsuttuja hihhulia, jotka innolla ja hyvällä menestyksellä levittävät seurakuntaansa. Seuroja pidettiin ja syntiä, kuulon mukaan paiskaeltiin anteeksi, joten uskovaisten joukkoa kuuluu karttuneen kosolta. Ja tulleen eräitä niin hartaita uskovaisia, että uskon vimmasta puolipyörryksissä peppuroivat, “kuin jänis verkossa.

Nykymuotoisen helluntaiherätyksen syntyminen

Joulukuussa 1900 Yhdysvalloissa erään pyhitysliikkeen raamattukoulussa tutkiskeltiin Apostolientekoja. Se johti nykymuotoisen helluntaiherätyksen syntymiseen. Raamattukoululaiset oivalsivat, että kielilläpuhuminen seurasi Pyhän Hengen kastetta. He olivat teologisesta löydöstään innostuneita ja alkoivat palavasti rukoilemaan, että niin myös tapahtuisi. Uudenvuoden aattona heidän rukouksiinsa vastattiin: Ensimmäiseksi sisar Agnes N. Ozman täytettiin voimalla ylhäältä niin, ettei hän voinut puhua englannin kieltä kolmeen päivään. Noista tapahtumista alkoi herätysten sarja Yhdysvalloissa. Sen piiriin oli tullut 6 vuodessa 25.000 uskovaa joista noin puolen arvioitiin saaneen henkikasteen. Alussa Helluntaiherätys oli eri uskonsuuntien keskuudessa vaikuttava karismaattinen uudistusliike. Sitä ei tietoisesti synnytetty, mutta helluntailaiset jäivät yksin, kun minkään kirkkokunnan uskontunnustukseen ei haluttu sisällyttää oppia Pyhän Hengen kasteesta ja kielilläpuhumisesta.

Helluntaiherätyksen toi Eurooppaan norjalainen Thomas Ball Barratt. Hän vieraili 1906 Amerikassa, jossa hän sai kauan odottamansa Hengen kasteen. Barrat vieraili usein sen jälkeen myös Suomessa. Juhani Ahon veli, Kotimaa- lehden päätoimittaja Pekka Brofeldt kiinnostui herätyksestä. Hänestä tulikin yksi tärkeistä helluntaitulen kantajista, joka toi sanoman kotiseudulleen Savoon: Helluntai on koettavissa myös tänään!

Rautavaaran seurakunnan syntyyn liittyvät vaiheet

Rautavaaralla vaikuttivat useamman suunnan herätyskristilliset julistajat. Uusherätyksen naislähetit kiertelivät köyhissä rautavaaralaiskodeissa julistaen parannusta ja antaen vaateavustuksia. Helluntailainen Saimi Timonen kahden evankelistan kanssa oli yksi ensimmäisiä Rautavaaralla vierailleista vapaiden suuntien evankelistoista.

Eräistä paikallisista kirkon jäsenistäkin kehittyi maallikkosaarnaajia: Juho Tuovinen, Heikki Korkalaisen, Anton Laitisen, Salme Korkalaisen ja Tiina Ahonen Paisuasta. Heidän seuraansa liittyi myös uskoon tullut Albin Roininen. He pitivät seuroja koko sota-ajan.

Albin toi seurat jo -30-luvulla myös kotiinsa Nurmesniemelle. Kokousmenoon kuuluivat seuraväen polvirukoukset. Saarnat olivat noihin aikoihin usein lakihenkisiä, eikä kuulijoita osattu johdattaa uskonratkaisuun. Vuonna -45 Lapinlahdelta Rautavaaralle tuli puhujamatkalle ilmeisen johdatuksen saattelemana vastauskoontullut Viljam Kuosmanen uskon isänsä Paavo Riekkisen kanssa. Heidän julistuksensa tuloksena Selma Roininen antoi elämänsä Jeesukselle. Pian sama koettiin myös Edvalt ja Eelis Korhosen sekä Veikko Pursiaisen kodissa. Pian pidettiin kastejuhlat ja helluntailainen seurakuntayhteisö oli näin syntynyt Rautavaaralle heti sodan jälkeen. Sitä paimennettiin ennen seurakunnan itsenäistymistä kiertävien julistajien ja Kuopion veljien toimesta. Seurakunta itsenäistyi tammikuussa -59.

Sodan jälkeen kymmenet helluntaijulistajat kiersivät Rautavaaralla. Heitä olivat mm. Liisa Hiltunen, Martta ja Hilkka Holopainen, Rauha Henttonen, Olga Räsänen , Eino Martikainen, Hugo Launonen, Martti Halmemies Yrjö Lätti ja Paavo Juvonen. Tilaisuuksiin kokoonnuttiin Emmilän ja Hilmalan kahviloihin, Rannankylän työväentalolle, kunnantalolle ja valistustalo Tapiolaan. Kotikokousten yhteydessä usein ruokailtiinkin. Seurakunta oli jaettu niin sanottuihin rukouspiireihin.

Lapsityö sai alkunsa yli 50 vuotta sitten. Julistajille maksettiin matkarahaa ja joskus palkkaakin. Evankelistat tekivät päivät töitä maalaistaloissa ja julistivat iltaisin. Ensivuosikymmenillä saattoi olla kokous jopa viikon jokaisena päivänä. Varsinkin kesäisin järjestettiin monipäiväisiä hengellisiä juhlia.

Vuosi 1952 oli työssä taitekohta kun kymmenkunta nuorta tuli uskoon. Kirkonkylällä kuohui, kun usko tuli kaikkien tuntemaan seppään Oiva Karmitsaan, jonka elämä muuttui sen ansiosta täydellisesti. Työn yhdeksi keskukseksi tulikin Karmitsoiden koti. Vuonna -58 Lehto- ja Lahovaaran kylillä tuli uskoon  kolmisenkymmentä henkilöä. Tämä herätti ihmetystä ja närkästystä siinä määrin, että Valkeisen järven rannalla pidettyä kastekokousta jopa häirittiin avoimesti.

Seurakunta kasvaa, työ laajenee ja vakiintuu

Seurakunta kasvoi parissa vuosikymmenessä yli 100-jäseniseksi. Työ oli laajentunut jo viiden pitäjän alueelle. Seurakunnan nuoret tekivät kuoro- ja todistusmatkoja tiettömienkin taipaleiden taakse.

Monilapsisten perheiden isät ja äidit ottivat taloudellisen vastuun hengellisestä työstä alusta alkaen. Vuonna -56 seurakunta lähetti Kyösti Roinisen kielikouluun ja sitä tehden Afrikkaan. Seurakuntien yhteisen lähetysvastuu tiivisti lähettiseurakuntia ja varat ohjattiin Savon maakuntakassan ja Vapaa Ulkolähetys ry:n (nykyisin Fida ry) kautta lähetyskentille, jota on tehty myös mm. Intiassa ja Israelissa. Seurakunnan kasvatti Aarno Alanne on tehnyt pitkän työrupeaman lähetyslentäjänä Afrikassa. Monta lähetysprojektia on viety läpi; on rakennettu tietä, kerätty vaatetta lähetystyölle kuorma-autoittain, myyty Afrikka-kahvia, kerätty rakennustarvikkeita ja osallistuttu lähettien autojen hankintaan ja niin edelleen. Rautaesiripun auettua aloitettiin hengellinen työ Venäjän Karjalassa. Toimi Ahosen johdolla on mm. oltu rakentamassa sinne neljää rukoushuonetta.

Toivo Rimpeläinen kutsuttiin ensimmäiseksi palkatuksi työntekijäksi ja häntä seuranneen Kauko Vihavaisen johdolla työ vakiintui 60- luvulla. Tuo vuosikymmen oli mm. kesäisen telttatyön kulta-aikaa. Kauko Vihavaista seurasi saarnaajana -70- luvun puolivälissä nuori Torsti Heinonen. Evankelistaksi kutsuttiin pariksi vuodeksi Raija Leppänen. Ruotsista saatiin sitten paimeneksi tämänpäiväinen  juhlapuhujamme Kauko Suoperä. Häntä seurasi Kari Kokkonen. Alkoi voimakas kerhotyö jossa toista sataa lasta oli mukana. Ismo Jussila muistetaan Rautavaaran vuosistaan musiikillisesti lahjakkaana paimenena. Hänen jälkeensä työhön kutsuttiin Juhani Ylivainio. Tuomo Tikkanen jatkoi työtä siitä ja hänen eläköidyttyään vaihtui paimenen virka “vauhdissa” Heimo Enbuskalle. Kaikkien työntekijöittemme puolisot ovat olleet innokkaana miestensä rinnalla seurakuntaa rakentamassa.

Tilan ahtaudesta kylän keskustaan

Ahti Alanne oli hankkinut armeijan parakin korjaamokseen ja muutaman vuoden kuluttua seurakunta osti sen rukoushuoneeksi helluntaiuskoville vuonna -65. Kiinteistön hankkimisen vuoksi seurakunta joutui järjestämään hallintonsa uudelleen. Helluntaiseurakunnat olivat alkuaikoina keskinäisissä neuvotteluissa päättäneet, etteivät ne halua järjestäytyä uskonnolliseksi kirkkokunnaksi. Jäljelle jäi yhdistysmuoto. Rautavaaralla se sai nimekseen Rautavaaran Siiloan ry, myöhemmin Rautavaaran Helluntailähetys ry. Seurakuntayhdistyksen asioita hoitamaan  tuli valita hallitus ja tilintarkastajat.

Rukoushuonerakennusta laajennettiin ja peruskorjattiin sen jokaisella vuosikymmenellä. Uskovat lahjoittivat tarvittavat materiaalit ja pääasiassa Toimi Ahonen ja Yrjö Tuovinen toteuttivat seurakuntalaisten avustamana remontit. Kun taas kerran oltiin laajennukseen ryhtymässä ja siihen tarvittiin pankkilainaa, niin pankinjohtaja tiedusteli, että “no kukas se työn tekee?” “Talkoilla me olemme ajatelleet”, vastasivat seurakunnan veljet, johon konttorin hoitaja hämmästeli, että “vieläkö tänä aikana on niin paljon Pyhää Henkeä, että noin iso urakka talkoilla onnistuu?” Kun jälleen uudet peruskorjaukset olisivat tulleet ajankohtaiseksi, tehtiin syksyllä 2007 rohkea ratkaisu hankkia uusi seurakuntakoti vuonna -90 valmistuneesta virastotalosta.

Työssä tapahtuneita muutoksia

Työmuodot ovat jonkin verran muuttuneet viidessä vuosikymmenessä. Edelleen lapsityöllä on tärkeä sija toiminnassa. Tilaisuuksien nimet ovat vaihtuneet, mutta niiden keskeinen sisältö; musiikki, rukous ja raamatun opetus ovat säilyneet. Kesän työssä käytetään edelleen telttaa. Kirjallisuus ja lehdet ovat säilyttäneet vankan aseman. Kirpputoritoiminnasta on tullut kiinteä osa seurakunnan toimintaa. Uutena ovat tulleet sähköiset mediat ja suunnitelmallinen ote työssä.

Muuttoliike vei lähes 6000 asukkaan pitäjästä nuoria seurakunnasta jopa 10 jäsenen vuosivauhdilla. Rautavaaralla on tänään reilut 1900 asukasta ja seurakunnassa 45 jäsentä. Mutta kuten seurakunnan syntyessä, yhä edelleen jäsenyyden edellytyksenä pidetään henkilökohtaista uskoa Jeesukseen ja vesikastetta.

Seurakunnan työ nojannut maallikoiden vastuunottoon

Seurakunnan työ on aina vahvasti nojannut uskovien alttiuteen palvella Jumalaa. Heitä ovat lukuisat rukoushuoneen siivoojat, emännät, pyhäkoulujen, leirien ja kerhojen pitäjät, hallituksen jäsenet, todistajat, laulajat ja soittajat, esirukoilijat, kirjamyyjät ja kirpputorin pitäjät. Kuin myös myyjäisten ja juhlien järjestäjät, talonmiehet ja remontoijat, vuokralaiset ja tietenkin varoja Jumalan valtakunnan työhön uhranneet. Paljon on puhujavieraiden majoittajia, talousasioita hyvin hoitaneita ja autokyytiä tarvitseville tarjonneita. On polttopuiden ja muiden tarvikkeiden hankkijoita ja lahjoittajia. Lähetystyöhön on löytynyt niin lähettäjiä ja läheteiksi menneitä. Ja onpa ollut niitäkin, jotka omalla nimellään ovat taanneet yhteisten asioiden menestyksekkään eteenpäin menemisen ja jälkikäteen katsottuna Jumalan suunnitelmien toteutumisen.

Heidän joukossaan on niin näkyjen ihmisiä kuin hiljaisia puurtajia. Vain taivas kaikki heidät näkee, tietää, muistaa ja varmasti myös kerran palkitsee.

Tässä Teille ja kaikille yhteistyökumppaneillemme vain lyhyesti, mutta sydämestä sanottuna: Kiitos ja siunauksen toivotus JOKAISELLE yhteistä vaivaa nähneelle!

Tänään Rautavaaran Helluntaiseurakunnan missio on olla jokaisen rautavaaralaisen ulottuvilla. Rukoushuoneemme ulkoseinään on kiinnitetty risti. Toivottavasti se ja myös jokainen seurakuntalaisemme muistuttaa rautavaaralaisia että Jeesuksen risti on maailman toivo. Psalminkirjoittajan sanoin “Sukupolvi ylistää sukupolvelle Sinun tekojasi – Jumala”. (Psalmi 145:4). Samuelin kirjan lailla voimme todeta, että “Tähän asti Herra on meitä auttanut” (1. Samuelin kirja 7:12).

 

Rautavaaran Helluntaiseurakunnan 50-vuotisjuhlassa 5.7.2009

Ilkka Roininen

© Rautavaaran helluntaiseurakunta